Tuleeko minusta kirjailija vai Sitku-kirjailija?

Vieraskynäartikkeli. Kirjailija Liisa Näsi pohtii, milloin kirjoittaja on valmis kutsumaan itseään kirjailijaksi. Moni wanna-be-kirjailija pohtii ankarasti, tuleeko minusta kirjailija? Ja jos nyt sitten olen kirjan saanut julkaistua jollain opilla, niin uskaltaako sitä silti kirjailijaksi julistautua? Lue artikkelista Liisa Näsin pohdintaa kirjailijaidentiteetistä ja sen hauraudesta.

 

”Kutsun itseäni kirjailijaksi ”sitku”

• kustantamo julkaisee kirjani enkä minä itse,
• olen julkaissut kaksi kirjaa,
• pääsen Suomen Kirjailijaliittoon,
• saan apurahan kirjoittamiseen,
• lehdessä on arvio kirjastani,
• saan arvostetun kirjallisuuspalkinnon tai edes sen ehdokkuuden,
• elätän itseni kirjoillani,
• kirjoittaminen on ainoa työni.

 

Suomalaisiin tapoihin tuntuu kuuluvan ylenmääräinen vaatimattomuus, itsensä alentaminen ja kehujen toppuuttelu.

 

Rehellinen ammattiylpeys voidaan käsittää leuhkimiseksi. Takapiruna saattaa toimia huijarisyndrooma, joka pistää kirjailijan lisäämään titteliinsä sitku-henkistä selittelyä.

 

Muistamme nopeasti sananlaskut:

Kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Itku pitkästä ilosta.

 

Eikä vanha koira opi uusia temppuja, joten mitä sitä kirjailijuudesta haaveilemaan myöhemmällä iällä. Jos sananlaskuja ei ole oppinut lapsena kotona tai viimeistään Aune-tädin vierailujen lomassa, niin koulun Gaussin käyrä tasapäistää ja luo otollisen maaperän itsensä vähättelylle ja toisten kadehtimiselle. Ystävätkin voivat varoitella kusen noususta päähän.

 

Tuleeko minusta kirjailija? Ammattinimike vai identiteetti

”Kirjailija” ei ole suojattu ammattinimike. Kyse on kirjailijaidentiteetistä. Hauras työidentiteetti kaipaa ulkoisia tunnustuksia. Koska meillä ei ole kirjailijan univormua tai sinettisormusta, niin monesti luullaan, että Suomen Kirjailijaliiton jäsenyys on Se Tunnustus. Tittelin myöntäminen ei kuitenkaan kuulu Liiton tehtäviin, eivätkä kaikki kirjailijat edes hae Liittoon.

Sama sekava ajattelu koskee apurahoja. Se, ettei saa apurahoja – tai ei hae niitä –, ei tarkoita, etteikö olisi kirjailija. Liiton jäsenyys ja apurahan saaminen voivat toki vahvistaa kirjailijaminää, antaa sille ulkoisia vahvistuksia, mutta niillä ei ole virallista asemaa.

 

Kirjailija  nauraa tiliotteita tulostaessaan

 

Paljonko kirjailija tienaa – vai pitääkö käydä oikeissa töissä

Suurin osa kirjailijoista käy ”oikeissa” töissä. (Pakkohan se, kun mediaanitulo on noin 2300 euroa vuodessa.) Kirjailijasta tunnutaan ajattelevan, että hän ei tee muuta kuin rustaa tekstejä päivät pitkät – eikä hän muuta ole ikinä tehnytkään.

Kuitenkin esikoiskirjailijoiden keski-ikä on 36, ja yllättävän monet julkaisevat esikoisensa kuudenkympin tienoilla. Elämään mahtuu siis yksi jos toinenkin ammatti. Kirjailijuutta ei pidäkään ajatella uraputkena vaan uramaisemana, johon kerääntyy työ- ja yksityiselämän varrelta erilaisia kokemuksia ja koulutuksia.

Minä olen peruskoulutukseltani FM, kielitieteilijä, ja sen päälle olen kasannut erinäisiä kursseja, pätevyyksiä ja työtehtäviä. Kaikkia neljäätoista vakityötäni kuljetan edelleen henkisesti mukanani ja ammennan niistä teksteihini. Jokaisessa työssäni on kuitenkin kulkenut punainen lanka: intohimoni sanoihin. Semantiikka, etymologia ja morfologia, lauseiden syntaksi, tekstin suomentaminen, fraasien ja idiomien rakentuminen, vuorovaikutustaidot – voihan vitalis, onko elämässä mitään kiehtovampaa!

Nörtti mikä nörtti. Kirjoitin aikoinaan venäjän kielen synonyymien nyanssieroja käsittelevän pro graduni ruotsiksi, vaikka olen etelänkarjalanmurteinen suomenkielinen. Voiko sen syvempään kielipäätyyn johkaantua?

Ihan vaan kaverin puolesta kyselen.

 

Kirjailijaminä, epävarmuus ja Aune-täti

Identiteetillä on merkitystä ajankäytön ja valintojen suhteen: kuinka tosissani teen tätä työtä? Jos kirjailijaminä on heikoilla ja usko omaan kirjoittamiseen hiipuu, kirjailijuuden epävarmuudet painavat helposti pinnan alle. Työ voi kestää vuosia enkä voi tietää, julkaistaanko tekstiä koskaan.

Jos kustantamo sen huolii, myykö teos sukulaispiiriä ulommalle (miinus Aune-täti, joka ei ota kirjaa, vaikka maksettaisiin)?

Saanko kirjamyynnistä elantoa vai onko ennakko ainoa raha, mitä tilille konsanaan putkahtaa?

Pitävätkö lukijat kirjasta vai saako se murskakritiikin (takuuvarmasti Aune-tädiltä, joka ei ole kirjaa lukenut eikä lue)?

Moni kirjailija elää epävarmuudessa aina kirjaidean synnystä teoksen myyntiin asti ja senkin yli. Lisäksi koska kirjoitus suodattuu kirjoittajansa kautta, se tuo häpeän lähelle (mikä saattaa konkretisoitua Aune-tätinä).

Joten ei ole ihme, että kirjoittaja joskus janoaa ulkoisen tahon tunnustusta: Sinä olet oikea kirjailija. Muuten tittelin eteen tahtoo tuppautua ”sitku”.”

 

– Liisa Näsi

 

Vieraskynäesittely

Liisa Näsi on kirjoittanut maagis-realistisen novellikokoelman Eilispäivä ei kuole ja cozy crime dekkarin Kovalla kädellä.

 

 

Parhaillaan hän työstää tekstejä työnimellä Essehdintää kirjoittamisesta (joista Sitku-kirjailija on osa), novelleja naisista ikähaarukalla tytöstä mummoon ja suunnittelee romaania hyönteisistä, ihmissuhteista ja vaihdevuosista.

Liisan kirjoituksia voi seurata: https://www.facebook.com/liisa.nasi.9

 

Tuleeko sinusta kirjailija?

Valitse näistä ja kirjoita paremmin

• blogiartikkeli Novellin kirjoittaminen
• Kirjoittajan AarreAitta

 

Miten novelli kirjoitetaan

Miten novelli kirjoitetaan? Tärpit ja työkalut aloittelevalle novellistille

 

Maksuton kurssi ja monipuoliset kirjoituskurssit AarreAitassa

Haluatko parantaa taitojasi kirjoittajana? Voit aloittaa heti ja vieläpä ilmaiseksi! Liity mukaan kasvavaan joukkoon:

 

Sähköpostiosoite:

Nimi:

Kyllä, tilaan uutiskirjeen

 

Kirjoituskurssit – kirjoittajan AarreAitta