Omakohtainen romaani Lumiluolapoika sulattaa sydämen

Lumiluolapoika on omakohtainen romaani, joka kertoo äitinsä menettäneen pojan surusta ja siitä selviytymisestä. Rovaniemeläinen Hannu Paloniemi on kirjoittanut esikoisteoksen, jonka vaikuttavimmat merkitykset löytyvät rivien välistä. Nuorena kotimaisuuden kirjallisuuden maisteriksi opiskellut esikoiskirjailija halusi kirjoittaa omakohtaisesta surusta jo aiemmin, mutta teos vaati aikaa ja elämänkokemusta syntyäkseen. Tämä kirkkaudellaan häikäisevä eleetön esikoisteos on todiste siitä, miten ikä ja elämänkokemus voi olla kirjailijalle etu – ja joskus jopa edellytys niille tarinoille, jotka vaativat etäännyttämistä tullakseen kerrotuksi. Se on myös osoitus siitä, mitä voi syntyä, kun kirjailija uskaltaa kirjoittaa kohti omia haavojaan. Lue artikkelista lisää kirjan synnystä ja nappaa hyödyksesi Hannun viisi vinkkiä kirjoittajalle.

 

 

Kuuntelin Lumiluolapojan äänikirjana ja koin saman tunteen kuin muutama vuosi sitten. Olin yhtä vaikuttunut kuin luettuani Finlandia-ehdokkuuteen yltäneen JP Koskisen romaanin Tulisiipi (LIKE 2019).

Molemmissa teoksissa tapahtui se, mikä tekee minulle kirjasta elämyksen: kirjan ilmaisu oli kirkasta ja kepeää, aiheet oli rajattu tiukasti, jotta niihin pääsi sukeltamaan riittävän syvälle ja teema kirkastui  teoksen edetessä. Loppuratkaisu avasi teemasta vielä jotain oleellista. Loppurivien jälkeen oivalsin jotain uutta myös kirjan nimestä ja tajusin kokeneeni uuden vahvan lukuelämyksen.

Tässä blogiartikkelissani olen avannut kirjan teemaa ja aiheita enemmänkin:

Haluatko kirjoittaa kirjan? Kirjan aiheet ja teema

 

Jututin Hannua kirjan syntyprosessista, kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta.

 

Kuuden vuoden kirjaprojekti kypsyi kirjoittajan mukana

Hannun omakohtainen menetys äidin kuoltua koteloitui pienen pojan sisään traumaksi. Hän koetti kirjoittaa aiheesta nuorena miehenä, mutta tulos oli hänen mukaansa pateettista ja tuskaista.

 

”Tekstistä puuttui inhimillinen lämpö, jota tragediasta kirjoittaminen vaatii.”

 

Hannun tultua isäksi neljänkympin korvilla aukeni uusi maailma, joka avasi uusia näkökulmia myös menneeseen. Omat lapset aiheuttivat tunnemylleryksiä ja trauma alkoi avautumaan. Hannu tajusi ymmärtävänsä enemmän elämästä ja vanhemmuudesta, kokemus auttoi katsomaan kipeitä muistoja muidenkin näkökökulmasta.

 

 

Kirjoituskursseilta uusia näkökulmia

Viidenkymmenen vuoden rajapyykin lähestyessä Hannu päätti vielä kerran yrittää kirjoittaa tätä tarinaa. Muistoja lähti vyörymään, alitajunta aukesi ja esiin nousi asioita, joita hän ei edes tiennyt muistavansa. Alkoi syntyä omakohtainen romaani: teos joka on fiktiota, mutta pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin

Tekstiä tuli paljon. Päähenkilö Lauri-poika astui esiin.

 

”Aloitin kirjoittamisen talvella 2017. Kävin myös kirjoituskursseja, silllä kursseilla oppii lisää paitsi omasta kirjoittamisesta myös toisten kirjoittajien teksteistä. Omalle tekstille sokeutuu, kurssilla sen saa nähdä toisen silmin. Vertaispalaute on arvokasta ja yhtä lailla oppii siitä, kun paneutuu toisten kirjoittajien teksteihin ja antaa niistä itse palautetta.”

 

Erityyppiset kirjoituskurssit ja eri lajien kirjoittaminen auttaa myös kirjoittajan blokkiin.

”Jos olin lukossa kirjoitin välillä muuta, vaikka runoja. Sitten myöhemmin proosakin alkoi taas luistamaan.”

 

Arvosanaopinnoissa eri lajeja tuli kirjoitettua monipuolisesti: proosaa, runoutta, draamaa ja tietokirjoittamista.

 

Kirjailijaksi ehtii myöhemmälläkin iällä

Olen samaa mieltä tästä Hannun kanssa, itsekin kaunokirjailijaksi vasta keski-iässä syntyneenä. Keskustelin aiheesta pari vuotta sitten erään kustannuspäällikön kanssa. Hän tuumasi, että kirjailijan etu urheilijaan nähden on se, että kilpaurheilija on mennyttä kalua jo kolmekymppisenä, kun taas kirjailijalle iästä ja elämänkokemuksesta on vain etua.

Nuorempana Hannu kipuili julkaisemisen paineen kanssa. Pitäisi julkaista jotain.

 

”Nyt 54-vuotiaana tajuan, ettei tässä elämässä ole kiirettä.”

 

Hannu Paloniemi AK Kustannus blogissa

 

Hannu Paloniemi työskentelee suomen kielen yliopistonlehtorina Lapin yliopiston kielikeskuksessa ja ”rakastaa suomia”. Hänen tutkimuskohteenaan on satunnaisoppiminen vieraan kielen ja kulttuurin omaksumisessa. Lue Hannun runo, joka heijastelee pohjoista valoa Lumiluolapojan tavoin.

kirjailijan kuva ©Anssi Jokiranta

 

Kustantaja ohjasi kirjoitustyötä

Hannu ehti lähettää käsikirjoituksensa vain yhdelle kustantajalle Likelle, joka valikoitui muusikkojen teoksia kustantaneena Hannun ykkösvalinnaksi. Kahden viikon päästä Likeltä tuli vastaus ja ehdotus käsikirjoituksen kehittämiseksi. Kehittämiskierroksia sukeutui lopulta kaikkiaan kolme ennen kuin kustannussopimus allekirjoitettiin.

 

”Kirjoittajana kokee aina epävarmuutta, etenkin esikoisensa äärellä. Kustannustoimittajan ohjaus antoi tilaa rauhoittua tekstin ääreen mutta myös tavoiteaikataulun, raamit kirjoitustyölle.

 

Lumiluolapoika on kirjoitettu rivien väliin

Kustannustoimittajan tuki kehitti tekstiä entisestään:

 

”Opin luottamaan hetken voimaan ja jättämään turhan ajassa pomppimisen, karsimaan turhat kikkailut.”

Teoksesta tuon tehdyn työn voi aistia. Tämän teoksen voima kumpuaa eleettömyydestä.  Kieli on kirkasta ja kerronta kepeää – se tempaa otteeseensa eikä päästä irti.

Suomen kielen yliopistonlehtori kiteyttää kirjallisuuden olemuksen samalla niukalla voimalla kuin proosatekstinsäkin. Hän muistuttaa, että pitää antaa lukijan tehdä työ sen sijaan että pureskelee kaiken valmiiksi  – tästä tulee ainakin minun uusi mantrani :)’

 

”Kirjallisuus on sitä mitä jätetään kirjoittamatta.”

 

Hannun viisi vinkkiä omasta kirjasta haaveilevalle

  1. Kirja syntyy vain kirjoittamalla. Lähde kirjoittamaan jostain kohdasta, mistä vain. Ethän jää liiaksi jumiin rakennesuunnitteluun, muista että kokonaisuus voi vielä muuttua. Työ tekijäänsä opettaa.
  2. Kirjoita rohkeasti raakatekstiä, ala paukuttamaan! Jos pysähdyt, sisäinen kriitikko pääsee väliin. Siis kirjoita, karsinnan aika on myöhemmin.
  3. Älä ajattele kun kirjoitat. Anna tekstin tulla alitajunnasta.
  4. Ota palautetta. Ulkopuolinen näkee tekstisi uusin silmin, itse sokeudut sille väistämättä. Valitse mielellään sellaisia, jotka kirjoittavat itse ja/tai ohjaavat kirjoittamista. Unohda ystävät ja sukulaiset.
  5. Löydä oma ääni. Siihen on vain yksi keino: rehellisyys. Se on tärkein ja samalla kaikista vaikein. Kirjoita suoraan kohti omia pelkoja, häpeää ja kipupisteitä. Sieltä se rehellisyys löytyy.

 

Lumiluolapoika trendaa myös suoratoistopalveluissa

Kirja on noteerattu tuoreeltaan valtakunnallisesti. Artikkelin kirjoittamisen hetkellä Storytel– ja Bookbeat -suoratoistopalvelussa latauksia kertyy  ja lukijoiden arviot ovat kiittäviä. Myös kriitikot ovat kaivautuneet lumiluolaan:

 

“Toteutettu erinomaisen herkällä kynällä.” – Helsingin Sanomat

“Kirjailija kuvaa arkisia hetkiä lapsuutensa maisemissa hyvin havainnollisesti ja seikkaperäisesti. Suomen kielen yliopisto-opettaja hallitsee sujuvan ilmaisun ja letkeän kielen.” – Satakunnan Kansa

“Hannu Paloniemen esikoisromaani kuvaa vähän käsiteltyä aihetta: mieheksi kasvavien poikien tunteita.” – Kulttuuritähdet

 

Olen samaa mieltä. Onnittelut omaääniselle esikoiskirjailijalle!

 

Haluatko sinä kirjoittaa oman kirjan tai oppia lisää luovasta kirjoittamisesta?

Maksuton kurssi ja monipuoliset kirjoituskurssit AarreAitassa – myös kässärikurssi omaa kirjaa kirjoittavalle!

 

Kirjoituskurssit – kirjoittajan AarreAitta

 

Luovin terveisin

Anne, Kirjoita Paremmin -ohjaajasi

akkustannus.com

kirjoitaparemmin.fi

anne@kirjoitaparemmin.fi

050 4656 305

 

 

 

 

 

Kirjoita kommentti