Näin kirjani syntyi
Mistä kirjaidea lähti? Miten onnistuin? Mitkä vinkkini haluan jakaa muille omasta kirjasta haaveilevalle?
Annetaan kirjailjoiden kertoa 🙂
"Tarinani syntyivät sukututkijan tarpeesta koota ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi hajonneita yhteyksiä ja antaa ymmärrystä tapahtuneille, jotka olivat vaarassa kadota. Sukudokumentit, joita olin löytänyt vuosikymmenten aikana arkistojen kätköistä...
"Huomasin yllättäen, että SRK:n romaanikirjoituskilpailussa oli vielä muutama kuukausi aikaa jäljellä. Istuin alas ja aloin kirjoittaa. Olin tietoinen kilpailusta jo aiemmin, joten ehkä alitajuntani oli tehnyt valmistavaa työtä....
"Olen työskennellyt yli neljä vuosikymmentä poliisina Espoon kaupungissa, jossa näin ihmiselämän koko kirjon. Näin ihmisten pahuuden ja julmuuden, kotien kätketyt takapihat sekä traagisia tapahtumia, joita en toivo kenenkään kokevan...
"Kirjoittaminen on aina ollut minulle mieluisaa. Kun isän puoleisen isoäidin pikkuserkun kerrottiin olevan Minna Canth, niin suku on aina kannustanut kirjoitustaipumuksiani...Töissä ollessani kirjoitin juttuja paikalliseen ilmaisjakelulehteen sekä...
"Olen kirjoittanut ja haaveillut oman kirjan julkaisemisesta aina. Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa oma kasvutarinani, mutta elämä puuttui peliin. Vanhempani sairastuivat eivätkä saaneetkaan yhteiskunnalta apua...
"Kirjoittaminen on ollut minulle aina helppoa. Seeprakädet sai alkunsa jo noin 10 vuotta sitten. Se jäi kuitenkin pitkäksi aikaa pöytälaatikkoon monien muitten raakileitten joukkoon. Noin kolme vuotta sitten otin tekstin uudestaan käsittelyyn...
"Runojen, novellien ja tarinoiden kautta alkoi hiljalleen kehittyä ajatus pidemmän tarinan kirjoittamisesta, joka viimein toteutui pitkän prosessin päätteeksi. Vuosien aikana olen käynyt erilaisia kirjoituskursseja dekkarikurssista alkaen...
"Halusin ymmärtää häpeän tunnetta ja löytää surulle kielen. Halusin kirjoittaa kaunokirjallisen teoksen mutta myös vertaisilleni. Henkilökohtainen kipeä aihe nousi ensi kertaa kirjaideaksi...."
"Minusta oli alkanut tuntua, että äiti eli vahvemmin mielikuvissani ja muistoissani kuin omassa elämässään. Ennen sairastumistaan hän oli ollut työteliäs ja ahkera, suorastaan pieni sisupussi...
"Oma kirja oli haave lapsuudesta asti, jonka nyt olosuhteiden, jopa surullistenkin sattumien kautta pystyin toteuttamaan. Samalla se oli 60-vuotislahja itselleni. Omakustanteen siemen tuli sinun kurssillasi ja...
"Olin haaveillut kirjan kirjoittamisesta jo usean vuoden ajan. Alussa ajatuksenani oli kirjoittaa oma elämäntarina. Kävin useita erilaisia kirjoittajakursseja. Sain aikaiseksi paljon tekstiä, jota tietokoneeni kansiot ovat pullollaan...
"Lasten maailma on entisestä työstäni lastentarhanopettajana tuttuakin tutumpi. Sadut ja tarinat kulkevat myös edelleen mukanani yritykseni Nukketeatteri Piironginlaatikon matkassa...
"Olen kirjoittanut hyvin pitkään. Lukiossa 1980-luvulla
aloitin yleisen kirjallisuustieteen opinnot taideaineiden laitoksella
tampereen yliopistolla.---kirjoittaminen hiipui moneksi vuodeksi...
"Ensimmäisessä isoisääni liittyvässä muistossa istun hänen polvellaan jo aikaa nähneessä perintökeinutuolissa. On ensimmäinen joulu Mikkelin lääninvankilan virkailijoiden asuintalossa...
"Muistan päivän, jolloin hän oli käymässä Helsingissä serkkuni luona kyläilemässä ja puhelin soi. Äiti soitti tohkeissaan ja kertoi Torniossa sattuneesta katastrofista. Postipäällikkö oli jäänyt kiinni rötöksistään...
"Istuin monet kerrat omien teinieni ja heidän ystävien kanssa, kuuntelin miten ja mistä he puhuivat sekä kirjoitin repliikkejä ylös. Kurssin jälkeen otin pöytälaatikosta mopokirjan ja aloin kirkastaa kirjan ideaa ja muotoa...
"Tuntui kuin mustekalan lonkerot olisivat vetäneet kohti meren pohjaa ja taistelin niitä vastaan. Pieni hetki unta oli kuin henkäys happea hukkuvalle. Omaan kokemukseen perustuvia kirjoja unettomuudesta on vähän...
"Minusta tulee joskus kirjailija, näin ajattelin 20 vuotta sitten, kun tutustuin Matilda Roslin-Kalliolan (1837–1923) kansankirjailijan museokotiin. Sata vuotta sitten suomeksi kirjoittava nainen oli harvinaisuus...
"Olen aina rakastanut tarinoita. Lapsena minulle diagnosoitiin oppimisvaikeuksia (dysfasia). Luovuus ja lukeminen ovat olleet osa kuntoutusta muun tuen ohella. Kirjoittamisesta tuli harrastus...
"Mummoni kuoltua kynttilän vienti siirtyi sukumme nuoremmille jäsenille. Kun taas kerran kävin Leposaaren hautausmaalla, pysähdyin Felixin haudalle ja tunsin, että Felix lähes sadan vuoden takaa...
"Idea ensimmäisestä Pikku-Karhu kirjasta sai alkunsa kesäisenä päivänä kauniita metsämaisemia kuvatessa. Luontokuvaaminen on osa arkeani, joka auttaa pysähtymään, katselemaan sekä kuuntelemaan luonnon...
"Ensimmäiset runot kirjoitin murrosiässä,mutta vasta aikuisiällä Kuva ja sana -kurssilla alkoi tulla runoja.
Olin innostunut valokuvauksesta - ja koska olin kirjoittanut puutarhablogia - hakeuduin valokuvauskurssille...
Haluatko sinä kirjoittaa oman kirjan?
Kirjan kirjoittaminen yksin voi tuntua vaikealta ja ylivoimaiselta urakalta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Riittää että sinulla on idea ja innostusta - autan sinua eteenpäin!
Kiitos Anne!
AK Kustannuksen kurssi antoi aloitteleville elämäkertureille kokonaiskuvan kirjoitusprosessista, ja TärppiTallenteet tarjosivat ehtymättömän aarreaitan, jostahaimme neuvoja ja inspiraatiota. Kirjoitustyön loppuvaiheessa selkeät ja konkreettiset ohjeet omakustanteen julkaisemisesta hyödyttivät meitä suuresti.
Lämmin kiitos, Anne!
Parrasvaloista pimentoon - Felix Jungell ja vaihtuvat näyttämöt
Elina ja Heidi
Kiitos Annelle sparrauksesta!
Anne osasi kokoamastani runonipusta tiivistää kirjalle teeman ja jaon luvuiksi hyvin nopeasti ja se kesti valmiiseen kirjaan asti. Hän auttoi valitsemaan mukaan otettavat runot ja kirjoitin prosessin aikana vielä muutaman uudenkin teeman puitteissa. Sain häneltä myös hyviä vinkkejä runojenryhmittelyyn lukujen sisällä, ja varteenotettavia editointiehdotuksia.
Unen kadonnut aika - Mistä minä tietäisin - En muista lähteneeni
Riitta